Skeptinen ympäristönsuojelija09.08. 12:03
Ympäristöjärjestöjen julkaisemat uutiset ovat lähes aina synkkiä: Ilmasto lämpenee, vaaralliset kemikaalit pilaavat ruuan ja juoman, sademetsät katoavat, lajit kuolevat sukupuuttoon, ympäristömyrkyt saastuttavat ilman, maan ja vesistöt. Ekosysteemiä kuormitetaan katkeamispisteeseen saakka ahneen ja tuhlailevan länsimaisen kulutusyhteiskunnan vuoksi. Tohtori Björn Lomborg on 36-vuotias valtiotieteilijä ja tilastotieteen professori Århusin yliopistosta Tanskasta. Hän kutsuu itseään ympäristönsuojelijaksi, mutta väittää samalla, että asiat ovat menossa parempaan suuntaan.
Väestönkasvu on taittunut, maanviljely on ympäristön kannalta kestävää, saasteet vähenevät, metsät eivät ole häviämässä, laajamittaista lajien sukupuuttoon kuolemista ei ole tapahtumassa ja jopa maapallonlaajuinen ilmaston lämpeneminen ei ole niin vakavaa, kuten yleisesti väitetään.Väitteiden esittäjä ei kuitenkaan ole teräskatseinen konservatiivinen ekonomisti, vaan reppua kantava akateeminen kasvissyöjä, joka oli Greenpeacen jäsen neljän vuoden ajan.
Lomborg aloitti ympäristön tilan tutkimisen, koska halusi todistaa vääriksi Amerikkalaisen ekonomistin Julian L. Simonin (Marylandin yliopisto) väitteitä, ettei ihmiskunta pysty kuluttamaan loppuun luonnonvaroja. Lomborgin mielestä Simonin väitteet olivat yksinkertaista Amerikkalaista oikeistolaista propagandaa. Århusin yliopistossa Lomborg aloitti projektin, jossa käytettiin mm. Maailman pankin, FAO:n, EPA:n, IPCC:n ja monien muiden järjestöjen tilastoja. Projektin kuluessa Lomborg vakuuttui, että hänen oma kantansa oli väärä. Hän huomasi, että kaikki tohtori Simonin väitteet eivät pitäneet paikkaansa ja että Simonilla oli selvä oikeistolainen näkökanta, totesi että kaikkein tärkeimmät asiat olivat itse asiassa täysin oikein.
Björn Lomborg on koonnut tuloksensa syyskuussa julkaistavaksi kirjaksi "The Skeptical Environmentalist" Kirjassaan hän osoittaa suurimman kritiikkinsä ympäristöjärjestöjä mm. Worldwatch-instituuttia, WWF:ää ja Greenpeacea kohtaan. Järjestöjen julkaisemista alituisista synkistä ennusteista Lomborg käyttää nimitystä "litania", joka on kokoelma liioiteltuja tai jopa myyttisiä lausuntoja. Lomborg kohdistaa kritiikkinsä myös journalisteihin, jotka levittävät kritiikittä "litaniaa" ja syyttää myös lukijoita perusteettomasta valmiudesta uskoa kaikkein pahimpaan.
Lomborgin mukaan "litania" on tunkeutunut ympäristöasioiden esittämiseen niin syvälle ja niin pitkään, että jopa selvästi vääriä väitteitä voidaan tehdä yhä uudestaan ilman lähdeviitteitä, ja silti niihin uskotaan. Tämä ei johdu hyvin tasapainossa olevasta ja tehokkaasta akateemisesta ympäristötutkimuksesta, vaan ympäristötiedon viestinnästä.
Esimerkkinä liioitellusta tai väärästä ympäristöjärjestöjen väitteestä kirjassa kerrotaan mm. WorldWatch-instituutin raportissa kerrottu väite maapallon metsien pinta-alan vähentymisestä merkittävästi viime vuosikymmeninä. Lomborg kuitenkin osoittaa väitteen vääräksi YK:n alajärjestön FAO:n ajallisesti pisimmän tilaston perusteella. Tilaston mukaan metsien pinta-ala onkin itse asiassa kasvanut vuodesta 1950 vuoteen 1994 (30.04 prosentista 30.89 prosenttiin). WorldWatchin raportissa väitetettiin myös, että kasvavan paperin kulutuksen vuoksi Kanadassa häviää vuodessa noin 200000 hehtaaria metsää. Raportissa viitatussa lähteessä kerrotaan kuitenkin, että Kanadassa kasvaa vuodessa metsää 174600 hehtaaria enemmän, kertoo Lomborg kirjassaan.
WorldWatch-instituutin metsäasiantuntija Janet Abramovitzin mukaan maailman metsäpinta-ala on vähentynyt merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana. Hänen väitteensä perustuu myös FAO:n materiaaliin, mutta aikaväliltään lyhyempään tilastoon. Abramovitz ei ole esittänyt prosenttilukuja. Hän on myöntänyt, että WorldWatch -instituutin Kanadaa koskevat luvut olivat virheelliset.
Vuoden 2000 raportissa WorldWatch-instituutti siteerasi vuonna 1984 ennustamiaan vaaratekijöitä - ennätyksellinen väestönkasvu, pilviin kohonnut öljyn hinta, kansainvälisen velan uuvuttava taso ja happosateiden metsille aiheuttama tuho - ja valitteli, että olemme astumassa uudelle vuosisadalle ja vain muutama em. ongelmista on ratkaistu.
Kirjassaan Lomborg osoittaa tilastojen perusteella, että väestön kasvu on vähentynyt rajusti vuodesta 1964, kansainvälisen velan määrä väheni hieman vuodesta 1984 vuoteen 1999, öljyn inflaatiokorjattu hinta on puolet 1980-luvun alun hintaan verrattuna ja happosateita aiheuttavat rikkipäästöt ovat vähentyneet huomattavasti vuodesta 1984. Ilmeni myös, etteivät happosateet aiheuttaneet juuri mitään vahinkoa metsille, mutta sen sijaan jotkut järvet vaurioituvat. WorldWatch-instituutin presidentti Christopher Flavin on ollut samaa mieltä. Hänen mielestään edistystä on todellakin tapahtunut kaikissa vuoden 1984 raportissa mainituissa neljässä asiassa.
Tohtori Lomborg ei myöskään ole löytänyt tilastoista todisteita tohtori Paul Ehrlichin (Stanfordin yliopisto) katastrofiennusteille. Ehrlich kirjoitti vuonna 1968 ilmestyneessä kirjassaan "The Population Bomb", että 1970-luvulla maailman nälänhätä kasvaa traagisiin mittasuhteisiin nousevaa ja sadat miljoonat ihmiset kuolevat nälkään. Lomborg osoittaa kalorien saannin koko maailmassa nousseen 24 prosenttia ja kehitysmaissa jopa 38 prosenttia, vaikka samaan aikaan maailman väkiluku on kaksinkertaistunut
Tohtori Lomborg kiinnittää huomiota myös joihinkin globaalin lämpötilan nousun ennusteisiin. Arvioitaessa päästöjen ilmastoa lämmittävää vaikutusta, on otettava huomioon neljä tekijää, jotka vaikuttavat ilmastonmuutosmalleihin. Yksi näistä on hiilidioksidin kerrannaisvaikutus - kun ilmakehän lämpötila nousee hieman, ilmaan mahtuu enemmän vettä, jolloin ilma lämpenee paljon enemmän. Kysymys on lähinnä siitä, kuinka paljon. Lomborg viittaa satelliitti- ja sääpallomittauksiin, joiden perusteella vahvan kerrannaisvaikutuksen teoria ei näytä saavan vahvistusta.
Muut kolme tekijää ovat Lomborgin mukaan pilvien, ilmassa olevien ns. aerosolien ja auringonpilkkujen vaikutus maapallon ilmastoon. Lomborgin mukaan kansainvälisen ilmastopaneelin, IPCC:n tietokonemalleissa neljää "villiä korttia" on käsitelty niin, että kasvihuonekaasujen vaikutusta on liioiteltu. Hänen mukaansa tämä merkitsee sitä, että todellinen ilmaston lämpeneminen on lähempänä paneelin arvion (1.4 - 5.8 °C sadassa vuodessa) viileämpää päätä.
Lomborg väittää, että kansainvälisesti sovitut Kioton sopimuksen tavoitteet hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi aiheuttavat suuria kuluja ja niillä on vähän vaikutusta. Tohtori Lomborgin mukaan tehokkaampi lähestymistapa olisi lisätä vaihtoehtoisten energialähteiden, kuten aurinko- ja fuusiovoiman, tutkimusta. Tohtori Kevin Trenberth Yhdysvaltojen kansallisesta ilmakehäntutkimuskeskuksesta (National Center for Atmospheric Research) on kuitenkin huomauttanut, että uusi satelliittidata näyttäisi todennäköisesti viittaavan vahvaan hiilidioksidin kerrannaisvaikutukseen. Tohtori Michael Oppenheimer, asiantuntija Environmental Defense -järjestöstä on yhtynyt Lomborgin näkemyksiin pilvien ja aerosolien vaikutusten heikosta tuntemuksesta ja mallinnuksesta, mutta myös huomauttanut, että Lomborgin näkemys auringonpilkkujen vaikutuksista ei ole laajalti hyväksytty tiedeyhteisössä.
"The Skeptical Environmentalist" -kirjassa esitetään, että monet "litanian" osat eivät ole muuta kuin urbaaneja legendoja. Yksi näistä on ennuste, jonka mukaan maailman metsät ja suuri määrä lajeja ovat menossa kohti katastrofia. Lomborgin mukaan metsien häviäminen ei ole ollut niin vakavaa kuin usein on kerrottu - vain 20 prosenttia maanviljelyn alkuajoista, ei 67 prosenttia, kuten WWF on väittänyt. Lomborg esittää FAO:n laskelmien perusteelle vuotuiseksi häviämisprosentiksi 0.46 toisin kuin monet ympäristönsuojelijat, joiden esittämä luku on 2 prosenttia.
Olettaen että metsillä ei mene kovinkaan huonosti, tohtori Lomborg suhtautuu skeptisesti väitteisiin joiden mukaan maapallolta on häviämässä jopa yli puolet kaikista lajeista. Usein lainattu lukema 40000 lajin vuotuisesta häviämisestä on esitetty tohtori Norman Myersin (Oxfordin yliopisto) vuonna 1979 kirjoittamassa artikkelissa. Lukema ei Lomborgin mukaan perustu todisteisiin, ainoastaan Myersin arveluun, jonka mukaan vuosina 1975-2000 jopa miljoona lajia saattaa hävitä, jonka perusteella saadaan 40000 lajin häviäminen vuodessa.
Uhanalaisten lajien Punaista Kirjaa ylläpitävä järjestö International Union for the Conservation of Nature esitti vuonna 1992 johtopäätöksen, jonka mukaan nisäkkäiden ja lintujen sukupuuttoluvut olivat "hyvin pieniä" ja olettaen, että maailmassa on 30 miljoonaa lajia, koko lajien sukupuuttoon kuolemisvauhti oli noin 2300 lajia vuodessa.
Tästä huolimatta Myers on toistanut arvionsa vuonna 1999 ja varoitti maapallon olevan ihmisen aiheuttaman biologisen joukkotuhon alkuasteella. Myers on vahvistanut, että luku 40000 lajikuolemaa vuodessa on peräisin hänen arviostaan. Myersin mukaan luku oli kuvailu, jonka avulla hän selvensi argumenttiaan. Myers on kertonut käyttäneensä lukuja ainoastaan puhuessaan poliitikoille, jotka sanoivat ehdottomasti tarvitsevansa lukuja saadakseen myytyä sanomansa
Myersin mukaan International Union for the Conservation of Nature -järjestön arvio oli liian alhainen, koska järjestö laskee lajin sukupuuttoon kuolleeksi vasta kun yhtään sen edustajaa ei ole havaittu 50 vuoteen. Hän on kertonut ainoastaan yrittäneensä osoittaa, että olemme suuren sukupuuttovaiheen alkuvaiheessa.
Vaikka tohtori Lomborg ei enää olekaan Greenpeacen jäsen, hän pitää itseään edelleenkin ympäristönsuojelijana ja esittää kritiikkinsä vasemmistolaisesta näkökulmasta. Hän kertoo olevansa vasemmistolainen ja kasvissyöjä, koska ei halua tappaa eläimiä - häneen ei siis voi käyttää "hän on oikeistolainen, siis väärässä" -argumenttia.
Hänen mukaansa ympäristöä on suojeltava ja säätely on usein välttämätöntä. Ongelmien liioittelu kuitenkin vääristää yhteiskunnan prioriteetteja ja vaikeuttaa yhteiskunnan mahdollisuuksia tehdä parhaita ratkaisuja, hän sanoo. Lomborgin mielestä ympäristönsuojelijat esittävät ympäristön tilan mahdollisimman pahana, koska siten heidän on helpompi vakuuttaa ihmiset siitä, että ympäristöön pitäisi kuluttaa enemmän rahaa kuin esimerkiksi sairaaloihin, lasten päivähoitoon, jne.
Ihmisiä jotka hylkäävät pitkään kestäneen uskonsa pidetään usein äänekkäänä uusien näkemystensä puolustajana. Tohtori Lomborg ei kuitenkaan esitä asioita käännynnäisen kiihkolla. Hänen tavoitteenaan ei ole saarnata vapaiden markkinoiden ratkaisua jokaiseen ongelmaan tai kieltää etteikö uhkia ympäristölle esiintyisi. Hänen motiivinaan on yksinkertaisesti kertoa, että faktat kertovat ympäristön tilasta paljon parempaa kuin mitä "litaniassa" esitetään. Thomas Malthus väitti vuonna 1798, että väestön kasvu ylittää varmasti käytettävissä olevan ruoan määrän. Lomborgin mukaan Malthusin synkät ennusteet pitävät edelleen rautaisessa otteessa monien ajatuksia, vaikka ennusteet ovat edelleen vääriä.
Referaatti The New York Timesin artikkelista
http://www.nytimes.com/2001/08/07/science/earth/07GREE.html |
